Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konvehti (5-F)[1]

  1. pieni, tavallisesti täytetty ja suklaalla päällystetty, makeinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonʋeht̪i/
  • tavutus: kon‧veh‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konvehti konvehdit
genetiivi konvehdin konvehtien
(konvehtein)
partitiivi konvehtia konvehteja
akkusatiivi konvehti;
konvehdin
konvehdit
sisäpaikallissijat
inessiivi konvehdissa konvehdeissa
elatiivi konvehdista konvehdeista
illatiivi konvehtiin konvehteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konvehdilla konvehdeilla
ablatiivi konvehdilta konvehdeilta
allatiivi konvehdille konvehdeille
muut sijamuodot
essiivi konvehtina konvehteina
translatiivi konvehdiksi konvehdeiksi
abessiivi konvehditta konvehdeitta
instruktiivi konvehdein
komitatiivi konvehteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konvehdi-
vahva vartalo konvehti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta konfekt (’‎makeinen’‎‎)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • konvehti Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Konvehti. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F