Wikipedia
Katso artikkeli Koodi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Koodi

Substantiivi

muokkaa

koodi (5)

  1. jollain muulla tavoin kuin tavanomaisesti kielellisesti ilmaistu asia; käytetään yleensä jos kielellinen ilmaisu on esim. teknisesti mahdotonta, tehotonta tai halutaan estää ulkopuolisia ymmärtämästä asiaa.
  2. salakirjoitus
  3. lyhyt (salainen) merkki- tai numeroyhdistelmä
    Jos syötät PIN-koodin virheellisesti useamman kerran peräjälkeen, puhelimesi saattaa pyytää PUK-koodin.
    Syötä koodi alla olevaan kenttään ja tutustu digilehteen veloituksetta.
  4. (arkikieltä) ohjelmakoodi, lähdekoodi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoːdi/
  • tavutus: koo‧di

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koodi koodit
genetiivi koodin koodien
(koodein)
partitiivi koodia koodeja
akkusatiivi koodi;
koodin
koodit
sisäpaikallissijat
inessiivi koodissa koodeissa
elatiivi koodista koodeista
illatiivi koodiin koodeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koodilla koodeilla
ablatiivi koodilta koodeilta
allatiivi koodille koodeille
muut sijamuodot
essiivi koodina koodeina
translatiivi koodiksi koodeiksi
abessiivi kooditta koodeitta
instruktiivi koodein
komitatiivi koodeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koodi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avauskoodi, juovakoodi, koodiapina, koodiavain, koodijärjestelmä, koodinumero, koodisanoma, lyhytvalintakoodi, lähdekoodi, morsekoodi, ovikoodi, pukukoodi, QR-koodi, ruutukoodi, tavarakoodi, viivakoodi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • koodi Kielitoimiston sanakirjassa
  • koodi Tieteen termipankissa