koordinoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoordinoiminen (38)
- teonnimi verbistä koordinoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koordinoiminen | koordinoimiset |
genetiivi | koordinoimisen | koordinoimisten koordinoimisien |
partitiivi | koordinoimista | koordinoimisia |
akkusatiivi | koordinoiminen; koordinoimisen |
koordinoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koordinoimisessa | koordinoimisissa |
elatiivi | koordinoimisesta | koordinoimisista |
illatiivi | koordinoimiseen | koordinoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koordinoimisella | koordinoimisilla |
ablatiivi | koordinoimiselta | koordinoimisilta |
allatiivi | koordinoimiselle | koordinoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koordinoimisena (koordinoimisna) |
koordinoimisina |
translatiivi | koordinoimiseksi | koordinoimisiksi |
abessiivi | koordinoimisetta | koordinoimisitta |
instruktiivi | – | koordinoimisin |
komitatiivi | – | koordinoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koordinoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
koordinoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi koordinoida + johdin -minen