koostumus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoostumus (39)
- osista koostuva rakenne; se mistä jokin on koostunut
- Mineraali – – on luonnossa kiinteässä muodossa esiintyvä alkuaine tai epäorgaaninen yhdiste, jolla on tietty koostumus – –. (fi.wikipedia.org)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoːst̪umus/
- tavutus: koos‧tu‧mus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koostumus | koostumukset |
genetiivi | koostumuksen | koostumusten koostumuksien |
partitiivi | koostumusta | koostumuksia |
akkusatiivi | koostumus; koostumuksen |
koostumukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koostumuksessa | koostumuksissa |
elatiivi | koostumuksesta | koostumuksista |
illatiivi | koostumukseen | koostumuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koostumuksella | koostumuksilla |
ablatiivi | koostumukselta | koostumuksilta |
allatiivi | koostumukselle | koostumuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koostumuksena | koostumuksina |
translatiivi | koostumukseksi | koostumuksiksi |
abessiivi | koostumuksetta | koostumuksitta |
instruktiivi | – | koostumuksin |
komitatiivi | – | koostumuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koostumukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
koostumus- |
Käännökset
muokkaa1. osista koostuva rakenne
|
|