kopahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakopahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kopahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kopahteleminen | kopahtelemiset |
genetiivi | kopahtelemisen | kopahtelemisten kopahtelemisien |
partitiivi | kopahtelemista | kopahtelemisia |
akkusatiivi | kopahteleminen; kopahtelemisen |
kopahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kopahtelemisessa | kopahtelemisissa |
elatiivi | kopahtelemisesta | kopahtelemisista |
illatiivi | kopahtelemiseen | kopahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kopahtelemisella | kopahtelemisilla |
ablatiivi | kopahtelemiselta | kopahtelemisilta |
allatiivi | kopahtelemiselle | kopahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kopahtelemisena (kopahtelemisna) |
kopahtelemisina |
translatiivi | kopahtelemiseksi | kopahtelemisiksi |
abessiivi | kopahtelemisetta | kopahtelemisitta |
instruktiivi | – | kopahtelemisin |
komitatiivi | – | kopahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kopahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kopahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kopahdella + johdin -minen