kopautteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakopautteleminen (38)
- teonnimi verbistä kopautella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kopautteleminen | kopauttelemiset |
genetiivi | kopauttelemisen | kopauttelemisten kopauttelemisien |
partitiivi | kopauttelemista | kopauttelemisia |
akkusatiivi | kopautteleminen; kopauttelemisen |
kopauttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kopauttelemisessa | kopauttelemisissa |
elatiivi | kopauttelemisesta | kopauttelemisista |
illatiivi | kopauttelemiseen | kopauttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kopauttelemisella | kopauttelemisilla |
ablatiivi | kopauttelemiselta | kopauttelemisilta |
allatiivi | kopauttelemiselle | kopauttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kopauttelemisena (kopauttelemisna) |
kopauttelemisina |
translatiivi | kopauttelemiseksi | kopauttelemisiksi |
abessiivi | kopauttelemisetta | kopauttelemisitta |
instruktiivi | – | kopauttelemisin |
komitatiivi | – | kopauttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kopauttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kopauttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kopautella + johdin -minen