Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kopautus (39)

  1. kopauttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkopɑu̯t̪us/ tai /ˈkopɑˌut̪us/
  • tavutus: ko‧pau‧tus / ko‧pa‧u‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kopautus kopautukset
genetiivi kopautuksen kopautusten
kopautuksien
partitiivi kopautusta kopautuksia
akkusatiivi kopautus;
kopautuksen
kopautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kopautuksessa kopautuksissa
elatiivi kopautuksesta kopautuksista
illatiivi kopautukseen kopautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kopautuksella kopautuksilla
ablatiivi kopautukselta kopautuksilta
allatiivi kopautukselle kopautuksille
muut sijamuodot
essiivi kopautuksena kopautuksina
translatiivi kopautukseksi kopautuksiksi
abessiivi kopautuksetta kopautuksitta
instruktiivi kopautuksin
komitatiivi kopautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kopautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kopautus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kopauttaa (kopaut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa