kopeekka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakopeekka
- Venäjän ruplan sadasosa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkopeːkːɑ/
- tavutus: ko‧peek‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kopeekka | kopeekat |
| genetiivi | kopeekan | kopeekkojen (kopeekkain) |
| partitiivi | kopeekkaa | kopeekkoja |
| akkusatiivi | kopeekka; kopeekan |
kopeekat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kopeekassa | kopeekoissa |
| elatiivi | kopeekasta | kopeekoista |
| illatiivi | kopeekkaan | kopeekkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kopeekalla | kopeekoilla |
| ablatiivi | kopeekalta | kopeekoilta |
| allatiivi | kopeekalle | kopeekoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kopeekkana | kopeekkoina |
| translatiivi | kopeekaksi | kopeekoiksi |
| abessiivi | kopeekatta | kopeekoitta |
| instruktiivi | – | kopeekoin |
| komitatiivi | – | kopeekkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kopeeka- | |
| vahva vartalo | kopeekka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.