kopisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakopisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kopistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kopisteleminen | kopistelemiset |
genetiivi | kopistelemisen | kopistelemisten kopistelemisien |
partitiivi | kopistelemista | kopistelemisia |
akkusatiivi | kopisteleminen; kopistelemisen |
kopistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kopistelemisessa | kopistelemisissa |
elatiivi | kopistelemisesta | kopistelemisista |
illatiivi | kopistelemiseen | kopistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kopistelemisella | kopistelemisilla |
ablatiivi | kopistelemiselta | kopistelemisilta |
allatiivi | kopistelemiselle | kopistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kopistelemisena (kopistelemisna) |
kopistelemisina |
translatiivi | kopistelemiseksi | kopistelemisiksi |
abessiivi | kopistelemisetta | kopistelemisitta |
instruktiivi | – | kopistelemisin |
komitatiivi | – | kopistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kopistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kopistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kopistella + johdin -minen