Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koppavuus (40)

  1. se, että on koppava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkopːɑʋuːs/
  • tavutus: kop‧pa‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koppavuus koppavuudet
genetiivi koppavuuden koppavuuksien
partitiivi koppavuutta koppavuuksia
akkusatiivi koppavuus;
koppavuuden
koppavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi koppavuudessa koppavuuksissa
elatiivi koppavuudesta koppavuuksista
illatiivi koppavuuteen koppavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koppavuudella koppavuuksilla
ablatiivi koppavuudelta koppavuuksilta
allatiivi koppavuudelle koppavuuksille
muut sijamuodot
essiivi koppavuutena koppavuuksina
translatiivi koppavuudeksi koppavuuksiksi
abessiivi koppavuudetta koppavuuksitta
instruktiivi koppavuuksin
komitatiivi koppavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koppavuude-
vahva vartalo koppavuute-
konsonantti-
vartalo
koppavuut-

Etymologia muokkaa

sanan koppava vartalosta koppav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa