kopsaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakopsaaminen (38)
- teonnimi verbistä kopsata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kopsaaminen | kopsaamiset |
| genetiivi | kopsaamisen | kopsaamisten kopsaamisien |
| partitiivi | kopsaamista | kopsaamisia |
| akkusatiivi | kopsaaminen; kopsaamisen |
kopsaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kopsaamisessa | kopsaamisissa |
| elatiivi | kopsaamisesta | kopsaamisista |
| illatiivi | kopsaamiseen | kopsaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kopsaamisella | kopsaamisilla |
| ablatiivi | kopsaamiselta | kopsaamisilta |
| allatiivi | kopsaamiselle | kopsaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kopsaamisena (kopsaamisna) |
kopsaamisina |
| translatiivi | kopsaamiseksi | kopsaamisiksi |
| abessiivi | kopsaamisetta | kopsaamisitta |
| instruktiivi | – | kopsaamisin |
| komitatiivi | – | kopsaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kopsaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kopsaamis- | |