Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kopsahdus (39)

  1. kopsahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkopsɑhdus/
  • tavutus: kop‧sah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kopsahdus kopsahdukset
genetiivi kopsahduksen kopsahdusten
kopsahduksien
partitiivi kopsahdusta kopsahduksia
akkusatiivi kopsahdus;
kopsahduksen
kopsahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kopsahduksessa kopsahduksissa
elatiivi kopsahduksesta kopsahduksista
illatiivi kopsahdukseen kopsahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kopsahduksella kopsahduksilla
ablatiivi kopsahdukselta kopsahduksilta
allatiivi kopsahdukselle kopsahduksille
muut sijamuodot
essiivi kopsahduksena kopsahduksina
translatiivi kopsahdukseksi kopsahduksiksi
abessiivi kopsahduksetta kopsahduksitta
instruktiivi kopsahduksin
komitatiivi kopsahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kopsahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kopsahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kopsahtaa (kopsahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa