kopsahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakopsahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kopsahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kopsahteleminen | kopsahtelemiset |
genetiivi | kopsahtelemisen | kopsahtelemisten kopsahtelemisien |
partitiivi | kopsahtelemista | kopsahtelemisia |
akkusatiivi | kopsahteleminen; kopsahtelemisen |
kopsahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kopsahtelemisessa | kopsahtelemisissa |
elatiivi | kopsahtelemisesta | kopsahtelemisista |
illatiivi | kopsahtelemiseen | kopsahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kopsahtelemisella | kopsahtelemisilla |
ablatiivi | kopsahtelemiselta | kopsahtelemisilta |
allatiivi | kopsahtelemiselle | kopsahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kopsahtelemisena (kopsahtelemisna) |
kopsahtelemisina |
translatiivi | kopsahtelemiseksi | kopsahtelemisiksi |
abessiivi | kopsahtelemisetta | kopsahtelemisitta |
instruktiivi | – | kopsahtelemisin |
komitatiivi | – | kopsahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kopsahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kopsahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kopsahdella + johdin -minen