kopsu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakopsu (1)
- (puhekieltä) valokopio; kopio
- (puhekieltä) viinaryyppy
- "Kun vielä sanottiin, että alkoholivero ei ole haittavero, jos suomalainen duunari kovan duuniviikon jälkeen ottaa pienen kopsun, niin ei siitä mitään haittaa ole" (Timo Soini eduskunnassa)
- Töiden ja saunan jälkeen otettiin kopsut.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkopsu/
- tavutus: kop‧su
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kopsu | kopsut |
genetiivi | kopsun | kopsujen |
partitiivi | kopsua | kopsuja |
akkusatiivi | kopsu; kopsun |
kopsut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kopsussa | kopsuissa |
elatiivi | kopsusta | kopsuista |
illatiivi | kopsuun | kopsuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kopsulla | kopsuilla |
ablatiivi | kopsulta | kopsuilta |
allatiivi | kopsulle | kopsuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kopsuna | kopsuina |
translatiivi | kopsuksi | kopsuiksi |
abessiivi | kopsutta | kopsuitta |
instruktiivi | – | kopsuin |
komitatiivi | – | kopsuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kopsu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kopsu Kielitoimiston sanakirjassa