kopu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (lähinnä sanassa suukopu) kopiseminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kopu | kovut |
genetiivi | kovun | kopujen |
partitiivi | kopua | kopuja |
akkusatiivi | kopu; kovun |
kovut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kovussa | kovuissa |
elatiivi | kovusta | kovuista |
illatiivi | kopuun | kopuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kovulla | kovuilla |
ablatiivi | kovulta | kovuilta |
allatiivi | kovulle | kovuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kopuna | kopuina |
translatiivi | kovuksi | kovuiksi |
abessiivi | kovutta | kovuitta |
instruktiivi | – | kovuin |
komitatiivi | – | kopuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kovu- | |
vahva vartalo | kopu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 228 Monitavuiset U-teonnimet ja sanan suhde kantaverbiin