koputteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoputteleminen (38)
- teonnimi verbistä koputella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koputteleminen | koputtelemiset |
| genetiivi | koputtelemisen | koputtelemisten koputtelemisien |
| partitiivi | koputtelemista | koputtelemisia |
| akkusatiivi | koputteleminen; koputtelemisen |
koputtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koputtelemisessa | koputtelemisissa |
| elatiivi | koputtelemisesta | koputtelemisista |
| illatiivi | koputtelemiseen | koputtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koputtelemisella | koputtelemisilla |
| ablatiivi | koputtelemiselta | koputtelemisilta |
| allatiivi | koputtelemiselle | koputtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koputtelemisena (koputtelemisna) |
koputtelemisina |
| translatiivi | koputtelemiseksi | koputtelemisiksi |
| abessiivi | koputtelemisetta | koputtelemisitta |
| instruktiivi | – | koputtelemisin |
| komitatiivi | – | koputtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koputtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koputtelemis- | |