korahtaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakorahtaminen (38)
- teonnimi verbistä korahtaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | korahtaminen | korahtamiset |
genetiivi | korahtamisen | korahtamisten korahtamisien |
partitiivi | korahtamista | korahtamisia |
akkusatiivi | korahtaminen; korahtamisen |
korahtamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korahtamisessa | korahtamisissa |
elatiivi | korahtamisesta | korahtamisista |
illatiivi | korahtamiseen | korahtamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korahtamisella | korahtamisilla |
ablatiivi | korahtamiselta | korahtamisilta |
allatiivi | korahtamiselle | korahtamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | korahtamisena (korahtamisna) |
korahtamisina |
translatiivi | korahtamiseksi | korahtamisiksi |
abessiivi | korahtamisetta | korahtamisitta |
instruktiivi | – | korahtamisin |
komitatiivi | – | korahtamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | korahtamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
korahtamis- |