korahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakorahteleminen (38)
- teonnimi verbistä korahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | korahteleminen | korahtelemiset |
genetiivi | korahtelemisen | korahtelemisten korahtelemisien |
partitiivi | korahtelemista | korahtelemisia |
akkusatiivi | korahteleminen; korahtelemisen |
korahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korahtelemisessa | korahtelemisissa |
elatiivi | korahtelemisesta | korahtelemisista |
illatiivi | korahtelemiseen | korahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korahtelemisella | korahtelemisilla |
ablatiivi | korahtelemiselta | korahtelemisilta |
allatiivi | korahtelemiselle | korahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | korahtelemisena (korahtelemisna) |
korahtelemisina |
translatiivi | korahtelemiseksi | korahtelemisiksi |
abessiivi | korahtelemisetta | korahtelemisitta |
instruktiivi | – | korahtelemisin |
komitatiivi | – | korahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | korahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
korahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi korahdella + johdin -minen