koreilu

Suomi

Substantiivi

koreilu (2)

koreileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkorei̯lu/
tavutus: ko‧rei‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koreilu	koreilut
genetiivi	koreilun	koreilujen koreiluiden koreiluitten
partitiivi	koreilua	koreiluita koreiluja
akkusatiivi	koreilu; koreilun	koreilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	koreilussa	koreiluissa
elatiivi	koreilusta	koreiluista
illatiivi	koreiluun	koreiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koreilulla	koreiluilla
ablatiivi	koreilulta	koreiluilta
allatiivi	koreilulle	koreiluille
muut sijamuodot
essiivi	koreiluna	koreiluina
translatiivi	koreiluksi	koreiluiksi
abessiivi	koreilutta	koreiluitta
instruktiivi	–	koreiluin
komitatiivi	–	koreiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koreilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi koreilla (vokaalivartalo koreil|e-) + johdin -u

Käännökset

1. koreileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

koreilu Kielitoimiston sanakirjassa