Katso myös: Korintti

Substantiivi

muokkaa

korintti (5-C)[1]

  1. pieni kivetön rusina, joita kuivataan pienistä, tummista korinttirypäleistä eli ns. samppanjarypäleistä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkorint̪ːi/
  • tavutus: ko‧rint‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korintti korintit
genetiivi korintin korinttien
(korinttein)
partitiivi korinttia korintteja
akkusatiivi korintti;
korintin
korintit
sisäpaikallissijat
inessiivi korintissa korinteissa
elatiivi korintista korinteista
illatiivi korinttiin korintteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korintilla korinteilla
ablatiivi korintilta korinteilta
allatiivi korintille korinteille
muut sijamuodot
essiivi korinttina korintteina
translatiivi korintiksi korinteiksi
abessiivi korintitta korinteitta
instruktiivi korintein
komitatiivi korintteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korinti-
vahva vartalo korintti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

korinttikakku

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C