Katso myös: Korintti

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

korintti (5-C)[1]

  1. pieni kivetön rusina, joita kuivataan pienistä, tummista korinttirypäleistä eli ns. samppanjarypäleistä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkorint̪ːi/
  • tavutus: ko‧rint‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korintti korintit
genetiivi korintin korinttien
(korinttein)
partitiivi korinttia korintteja
akkusatiivi korintti;
korintin
korintit
sisäpaikallissijat
inessiivi korintissa korinteissa
elatiivi korintista korinteista
illatiivi korinttiin korintteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korintilla korinteilla
ablatiivi korintilta korinteilta
allatiivi korintille korinteille
muut sijamuodot
essiivi korinttina korintteina
translatiivi korintiksi korinteiksi
abessiivi korintitta korinteitta
instruktiivi korintein
komitatiivi korintteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korinti-
vahva vartalo korintti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

korinttikakku

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C