korjaaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- henkilö joka korjaa, erityisesti teknisiä laitteita
- Soitin juuri korjaajalle, että jääkaappi ei toimi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkorjɑːjɑ/
- tavutus: kor‧jaa‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | korjaaja | korjaajat |
genetiivi | korjaajan | korjaajien (korjaajain) |
partitiivi | korjaajaa | korjaajia |
akkusatiivi | korjaaja; korjaajan |
korjaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korjaajassa | korjaajissa |
elatiivi | korjaajasta | korjaajista |
illatiivi | korjaajaan | korjaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korjaajalla | korjaajilla |
ablatiivi | korjaajalta | korjaajilta |
allatiivi | korjaajalle | korjaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | korjaajana | korjaajina |
translatiivi | korjaajaksi | korjaajiksi |
abessiivi | korjaajatta | korjaajitta |
instruktiivi | – | korjaajin |
komitatiivi | – | korjaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | korjaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaajohdettu suomen kielen verbistä korjata
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka korjaa, erityisesti teknisiä laitteita
|
Aiheesta muualla
muokkaa- korjaaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10