korreloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakorreloiminen (38)
- teonnimi verbistä korreloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | korreloiminen | korreloimiset |
genetiivi | korreloimisen | korreloimisten korreloimisien |
partitiivi | korreloimista | korreloimisia |
akkusatiivi | korreloiminen; korreloimisen |
korreloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korreloimisessa | korreloimisissa |
elatiivi | korreloimisesta | korreloimisista |
illatiivi | korreloimiseen | korreloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korreloimisella | korreloimisilla |
ablatiivi | korreloimiselta | korreloimisilta |
allatiivi | korreloimiselle | korreloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | korreloimisena (korreloimisna) |
korreloimisina |
translatiivi | korreloimiseksi | korreloimisiksi |
abessiivi | korreloimisetta | korreloimisitta |
instruktiivi | – | korreloimisin |
komitatiivi | – | korreloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | korreloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
korreloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi korreloida + johdin -minen