korskahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakorskahteleminen (38)
- teonnimi verbistä korskahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | korskahteleminen | korskahtelemiset |
genetiivi | korskahtelemisen | korskahtelemisten korskahtelemisien |
partitiivi | korskahtelemista | korskahtelemisia |
akkusatiivi | korskahteleminen; korskahtelemisen |
korskahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korskahtelemisessa | korskahtelemisissa |
elatiivi | korskahtelemisesta | korskahtelemisista |
illatiivi | korskahtelemiseen | korskahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korskahtelemisella | korskahtelemisilla |
ablatiivi | korskahtelemiselta | korskahtelemisilta |
allatiivi | korskahtelemiselle | korskahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | korskahtelemisena (korskahtelemisna) |
korskahtelemisina |
translatiivi | korskahtelemiseksi | korskahtelemisiksi |
abessiivi | korskahtelemisetta | korskahtelemisitta |
instruktiivi | – | korskahtelemisin |
komitatiivi | – | korskahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | korskahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
korskahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi korskahdella + johdin -minen