korvamerkittävä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakorvamerkittävä (10)
- sellainen, joka tulee korvamerkitä
Verbi
muokkaakorvamerkittävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä korvamerkitä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | korvamerkittävä | korvamerkittävät |
genetiivi | korvamerkittävän | korvamerkittävien (korvamerkittäväin) |
partitiivi | korvamerkittävää | korvamerkittäviä |
akkusatiivi | korvamerkittävä; korvamerkittävän |
korvamerkittävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korvamerkittävässä | korvamerkittävissä |
elatiivi | korvamerkittävästä | korvamerkittävistä |
illatiivi | korvamerkittävään | korvamerkittäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korvamerkittävällä | korvamerkittävillä |
ablatiivi | korvamerkittävältä | korvamerkittäviltä |
allatiivi | korvamerkittävälle | korvamerkittäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | korvamerkittävänä | korvamerkittävinä |
translatiivi | korvamerkittäväksi | korvamerkittäviksi |
abessiivi | korvamerkittävättä | korvamerkittävittä |
instruktiivi | – | korvamerkittävin |
komitatiivi | – | korvamerkittävine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |