korvannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä korvata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korvannut korvanneet
genetiivi korvanneen korvanneiden
korvanneitten
partitiivi korvannutta korvanneita
akkusatiivi korvannut; korvanneen korvanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi korvanneessa korvanneissa
elatiivi korvanneesta korvanneista
illatiivi korvanneeseen korvanneisiin
korvanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korvanneella korvanneilla
ablatiivi korvanneelta korvanneilta
allatiivi korvanneelle korvanneille
muut sijamuodot
essiivi korvanneena korvanneina
translatiivi korvanneeksi korvanneiksi
abessiivi korvanneetta korvanneitta
instruktiivi korvannein
komitatiivi korvanneine