Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

korvis (39)[1]

  1. (arkikieltä) korvakoru
    Ajattelin ostaa kultaiset korvikset.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkorʋis/
  • tavutus: kor‧vis

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korvis korvikset
genetiivi korviksen korvisten
korviksien
partitiivi korvista korviksia
akkusatiivi korvis;
korviksen
korvikset
sisäpaikallissijat
inessiivi korviksessa korviksissa
elatiivi korviksesta korviksista
illatiivi korvikseen korviksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korviksella korviksilla
ablatiivi korvikselta korviksilta
allatiivi korvikselle korviksille
muut sijamuodot
essiivi korviksena korviksina
translatiivi korvikseksi korviksiksi
abessiivi korviksetta korviksitta
instruktiivi korviksin
komitatiivi korviksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korvikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
korvis-

Aiheesta muualla muokkaa

  • korvis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39