kosiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakosiminen (38)
- teonnimi verbistä kosia
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kosiminen | kosimiset |
genetiivi | kosimisen | kosimisten kosimisien |
partitiivi | kosimista | kosimisia |
akkusatiivi | kosiminen; kosimisen |
kosimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kosimisessa | kosimisissa |
elatiivi | kosimisesta | kosimisista |
illatiivi | kosimiseen | kosimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kosimisella | kosimisilla |
ablatiivi | kosimiselta | kosimisilta |
allatiivi | kosimiselle | kosimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kosimisena (kosimisna) |
kosimisina |
translatiivi | kosimiseksi | kosimisiksi |
abessiivi | kosimisetta | kosimisitta |
instruktiivi | – | kosimisin |
komitatiivi | – | kosimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kosimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kosimis- |