kosiskeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakosiskeleminen (38)
- teonnimi verbistä kosiskella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kosiskeleminen | kosiskelemiset |
genetiivi | kosiskelemisen | kosiskelemisten kosiskelemisien |
partitiivi | kosiskelemista | kosiskelemisia |
akkusatiivi | kosiskeleminen; kosiskelemisen |
kosiskelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kosiskelemisessa | kosiskelemisissa |
elatiivi | kosiskelemisesta | kosiskelemisista |
illatiivi | kosiskelemiseen | kosiskelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kosiskelemisella | kosiskelemisilla |
ablatiivi | kosiskelemiselta | kosiskelemisilta |
allatiivi | kosiskelemiselle | kosiskelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kosiskelemisena (kosiskelemisna) |
kosiskelemisina |
translatiivi | kosiskelemiseksi | kosiskelemisiksi |
abessiivi | kosiskelemisetta | kosiskelemisitta |
instruktiivi | – | kosiskelemisin |
komitatiivi | – | kosiskelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kosiskelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kosiskelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kosiskella + johdin -minen