koste
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
koste (48)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkost̪eˣ/
- tavutus: kos‧te
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koste | kosteet |
| genetiivi | kosteen | kosteiden kosteitten |
| partitiivi | kostetta | kosteita |
| akkusatiivi | koste; kosteen |
kosteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kosteessa | kosteissa |
| elatiivi | kosteesta | kosteista |
| illatiivi | kosteeseen | kosteisiin kosteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kosteella | kosteilla |
| ablatiivi | kosteelta | kosteilta |
| allatiivi | kosteelle | kosteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kosteena | kosteina |
| translatiivi | kosteeksi | kosteiksi |
| abessiivi | kosteetta | kosteitta |
| instruktiivi | – | kostein |
| komitatiivi | – | kosteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kostee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kostet- | |
Lainaukset muokkaa
1908. Uuno Sirelius: Suomalaisten kalastus, nide 3, s. 263
Nämä padot, jotka lyödään koskiin tai koviin virtoihin, laaditaan niin tiuhat, että niiden alle syntyy tyventö eli koste. Kalat, jotka virran kanssa käymästään taistelusta väsähtäneinä mielellään asettuvat tyventöön levähtämään, saarretaan jo edellä (s. 149) puheena olleella kostekulteella tai kostevadalla. Mutta pyynti suoritetaan paitsi keinotekoisista myöskin luonnonomaisista kosteista.
Saksa muokkaa
Verbi muokkaa
koste
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kosten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kosten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kosten
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kosten