kostutus

Suomi

Substantiivi

kostutus (39)

kostuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkost̪ut̪us/
tavutus: kos‧tu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kostutus	kostutukset
genetiivi	kostutuksen	kostutusten kostutuksien
partitiivi	kostutusta	kostutuksia
akkusatiivi	kostutus; kostutuksen	kostutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kostutuksessa	kostutuksissa
elatiivi	kostutuksesta	kostutuksista
illatiivi	kostutukseen	kostutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kostutuksella	kostutuksilla
ablatiivi	kostutukselta	kostutuksilta
allatiivi	kostutukselle	kostutuksille
muut sijamuodot
essiivi	kostutuksena	kostutuksina
translatiivi	kostutukseksi	kostutuksiksi
abessiivi	kostutuksetta	kostutuksitta
instruktiivi	–	kostutuksin
komitatiivi	–	kostutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kostutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kostutus-

Etymologia

verbi kostuttaa (heikko vartalo kostut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kostuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kostutus Kielitoimiston sanakirjassa