kouluttaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- henkilö, joka antaa koulutusta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkou̯lut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: kou‧lut‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kouluttaja | kouluttajat |
genetiivi | kouluttajan | kouluttajien (kouluttajain) |
partitiivi | kouluttajaa | kouluttajia |
akkusatiivi | kouluttaja; kouluttajan |
kouluttajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kouluttajassa | kouluttajissa |
elatiivi | kouluttajasta | kouluttajista |
illatiivi | kouluttajaan | kouluttajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kouluttajalla | kouluttajilla |
ablatiivi | kouluttajalta | kouluttajilta |
allatiivi | kouluttajalle | kouluttajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kouluttajana | kouluttajina |
translatiivi | kouluttajaksi | kouluttajiksi |
abessiivi | kouluttajatta | kouluttajitta |
instruktiivi | – | kouluttajin |
komitatiivi | – | kouluttajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kouluttaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. henkilö, joka antaa koulutusta
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kouluttaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10