Substantiivi

muokkaa

kouluttaja (10)[1]

  1. henkilö, joka antaa koulutusta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkou̯lut̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: kou‧lut‧ta‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kouluttaja kouluttajat
genetiivi kouluttajan kouluttajien
(kouluttajain)
partitiivi kouluttajaa kouluttajia
akkusatiivi kouluttaja;
kouluttajan
kouluttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kouluttajassa kouluttajissa
elatiivi kouluttajasta kouluttajista
illatiivi kouluttajaan kouluttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kouluttajalla kouluttajilla
ablatiivi kouluttajalta kouluttajilta
allatiivi kouluttajalle kouluttajille
muut sijamuodot
essiivi kouluttajana kouluttajina
translatiivi kouluttajaksi kouluttajiksi
abessiivi kouluttajatta kouluttajitta
instruktiivi kouluttajin
komitatiivi kouluttajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kouluttaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10