kovaäänisyys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kovaäänisyys (40)
- voimakasta ääntä käyttävän (henkilön) ominaisuus tai piirre
- Johtuneeko Kallen kovaäänisyys heikkokuuloisuudesta?
- Lokkien kovaäänisyys tulee aina vain häiritsevämmäksi, saisivat mennä kirkumaan muualle.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkoʋɑˌæːnisyːs/
- tavutus: ko‧va‧ää‧ni‧syys
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kovaäänisyys | kovaäänisyydet |
| genetiivi | kovaäänisyyden | kovaäänisyyksien |
| partitiivi | kovaäänisyyttä | kovaäänisyyksiä |
| akkusatiivi | kovaäänisyys; kovaäänisyyden |
kovaäänisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kovaäänisyydessä | kovaäänisyyksissä |
| elatiivi | kovaäänisyydestä | kovaäänisyyksistä |
| illatiivi | kovaäänisyyteen | kovaäänisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kovaäänisyydellä | kovaäänisyyksillä |
| ablatiivi | kovaäänisyydeltä | kovaäänisyyksiltä |
| allatiivi | kovaäänisyydelle | kovaäänisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kovaäänisyytenä | kovaäänisyyksinä |
| translatiivi | kovaäänisyydeksi | kovaäänisyyksiksi |
| abessiivi | kovaäänisyydettä | kovaäänisyyksittä |
| instruktiivi | – | kovaäänisyyksin |
| komitatiivi | – | kovaäänisyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kovaäänisyyde- | |
| vahva vartalo | kovaäänisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
kovaäänisyyt- | |
Etymologia muokkaa
sanan kovaääninen vartalosta kovaäänis- ja suffiksista -yys
Käännökset muokkaa
1. voimakasta ääntä käyttävän käyttävän ominaisuus tai piirre
|
Aiheesta muualla muokkaa
- kovaäänisyys Kielitoimiston sanakirjassa