koventuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoventuminen (38)
- teonnimi verbistä koventua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koventuminen | koventumiset |
| genetiivi | koventumisen | koventumisten koventumisien |
| partitiivi | koventumista | koventumisia |
| akkusatiivi | koventuminen; koventumisen |
koventumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koventumisessa | koventumisissa |
| elatiivi | koventumisesta | koventumisista |
| illatiivi | koventumiseen | koventumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koventumisella | koventumisilla |
| ablatiivi | koventumiselta | koventumisilta |
| allatiivi | koventumiselle | koventumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koventumisena (koventumisna) |
koventumisina |
| translatiivi | koventumiseksi | koventumisiksi |
| abessiivi | koventumisetta | koventumisitta |
| instruktiivi | – | koventumisin |
| komitatiivi | – | koventumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koventumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koventumis- | |