Substantiivi

muokkaa

kovis (39)[1]

  1. (puhekieltä) kovanaama

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoʋis/
  • tavutus: ko‧vis

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kovis kovikset
genetiivi koviksen kovisten
koviksien
partitiivi kovista koviksia
akkusatiivi kovis;
koviksen
kovikset
sisäpaikallissijat
inessiivi koviksessa koviksissa
elatiivi koviksesta koviksista
illatiivi kovikseen koviksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koviksella koviksilla
ablatiivi kovikselta koviksilta
allatiivi kovikselle koviksille
muut sijamuodot
essiivi koviksena koviksina
translatiivi kovikseksi koviksiksi
abessiivi koviksetta koviksitta
instruktiivi koviksin
komitatiivi koviksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kovikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kovis-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kovis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39