kovisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakovisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kovistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kovisteleminen | kovistelemiset |
genetiivi | kovistelemisen | kovistelemisten kovistelemisien |
partitiivi | kovistelemista | kovistelemisia |
akkusatiivi | kovisteleminen; kovistelemisen |
kovistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kovistelemisessa | kovistelemisissa |
elatiivi | kovistelemisesta | kovistelemisista |
illatiivi | kovistelemiseen | kovistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kovistelemisella | kovistelemisilla |
ablatiivi | kovistelemiselta | kovistelemisilta |
allatiivi | kovistelemiselle | kovistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kovistelemisena (kovistelemisna) |
kovistelemisina |
translatiivi | kovistelemiseksi | kovistelemisiksi |
abessiivi | kovistelemisetta | kovistelemisitta |
instruktiivi | – | kovistelemisin |
komitatiivi | – | kovistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kovistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kovistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kovistella + johdin -minen