kravatti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkrɑʋɑt̪ːi/
- tavutus: kra‧vat‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kravatti | kravatit |
genetiivi | kravatin | kravattien (kravattein) |
partitiivi | kravattia | kravatteja |
akkusatiivi | kravatti; kravatin |
kravatit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kravatissa | kravateissa |
elatiivi | kravatista | kravateista |
illatiivi | kravattiin | kravatteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kravatilla | kravateilla |
ablatiivi | kravatilta | kravateilta |
allatiivi | kravatille | kravateille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kravattina | kravatteina |
translatiivi | kravatiksi | kravateiksi |
abessiivi | kravatitta | kravateitta |
instruktiivi | – | kravatein |
komitatiivi | – | kravatteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kravati- | |
vahva vartalo | kravatti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa< ruotsi kravatt < ranskan cravate[1] < serbokroaatin Hr̀vāt ’kroaatti’.
Käännökset
muokkaa1. solmio
Ks. solmio |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (slangia) kraka
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kravatti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.