krimi
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
krimi (5)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkrimi/
- tavutus: kri‧mi
Etymologia muokkaa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | krimi | krimit |
| genetiivi | krimin | krimien (krimein) |
| partitiivi | krimiä | krimejä |
| akkusatiivi | krimi; krimin |
krimit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | krimissä | krimeissä |
| elatiivi | krimistä | krimeistä |
| illatiivi | krimiin | krimeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | krimillä | krimeillä |
| ablatiivi | krimiltä | krimeiltä |
| allatiivi | krimille | krimeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kriminä | krimeinä |
| translatiivi | krimiksi | krimeiksi |
| abessiivi | krimittä | krimeittä |
| instruktiivi | – | krimein |
| komitatiivi | – | krimeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | krimi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Viitteet muokkaa
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.