kriminalisti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- rikosoikeuden tai rikostutkimuksen tuntija
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kriminalisti | kriminalistit |
| genetiivi | kriminalistin | kriminalistien (kriminalistein) |
| partitiivi | kriminalistia | kriminalisteja |
| akkusatiivi | kriminalisti; kriminalistin |
kriminalistit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kriminalistissa | kriminalisteissa |
| elatiivi | kriminalistista | kriminalisteista |
| illatiivi | kriminalistiin | kriminalisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kriminalistilla | kriminalisteilla |
| ablatiivi | kriminalistilta | kriminalisteilta |
| allatiivi | kriminalistille | kriminalisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kriminalistina | kriminalisteina |
| translatiivi | kriminalistiksi | kriminalisteiksi |
| abessiivi | kriminalistitta | kriminalisteitta |
| instruktiivi | – | kriminalistein |
| komitatiivi | – | kriminalisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kriminalisti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- kriminalisti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5