krokotiili
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
krokotiili (5)
- järvissä ja joissa, joskus merissäkin, elävä kaloja ja muita vesieläimiä syövä, krokotiilien heimoon (Crocodylidae) kuuluva, yleensä suurikokoinen matelija
- Krokotiilit munivat maalle kuoppaan suuren joukon yleensä kalkkikuorisia munia, jotka kehittyvät auringon lämmössä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkro.koˌt̪iː.li/
- tavutus: kro‧ko‧tii‧li
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | krokotiili | krokotiilit |
| genetiivi | krokotiilin | krokotiilien (krokotiilein) |
| partitiivi | krokotiilia | krokotiileja |
| akkusatiivi | krokotiili; krokotiilin |
krokotiilit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | krokotiilissa | krokotiileissa |
| elatiivi | krokotiilista | krokotiileista |
| illatiivi | krokotiiliin | krokotiileihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | krokotiililla | krokotiileilla |
| ablatiivi | krokotiililta | krokotiileilta |
| allatiivi | krokotiilille | krokotiileille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | krokotiilina | krokotiileina |
| translatiivi | krokotiiliksi | krokotiileiksi |
| abessiivi | krokotiilitta | krokotiileitta |
| instruktiivi | – | krokotiilein |
| komitatiivi | – | krokotiileine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | krokotiili- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- latinan crocodilus << muinaiskreikan κροκόδειλος (krokódeilos), mahdollisesti κρόκη (krókē), "irtokivi, pyöristynyt pikkukivi" + δρῖλος (drîlos), "mato", typologisesti kuten sanskriitin कृकलास (kṛkalāsa), "lisko", joka viittaa liskojen lämmittelyyn auringon lämmittämillä kivillä.
Käännökset muokkaa
1. suurikokoinen matelija
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Idiomit muokkaa
- krokotiilin kyyneleet
- teskennelty suru
Aiheesta muualla muokkaa
- krokotiili Kielitoimiston sanakirjassa