ksylofoni
Suomi
muokkaa.svg)
Substantiivi
muokkaa- eri pituisista puukapuloista rakentuva, yleensä kromaattisesti viritetty lyömäsoitin, jota soitetaan muovi-, kumi- tai puupäisillä lyömäkapuloilla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈksyloˌfoni/
- tavutus: ksy‧lo‧fo‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ksylofoni | ksylofonit |
| genetiivi | ksylofonin | ksylofonien (ksylofonein) |
| partitiivi | ksylofonia | ksylofoneja |
| akkusatiivi | ksylofoni; ksylofonin |
ksylofonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ksylofonissa | ksylofoneissa |
| elatiivi | ksylofonista | ksylofoneista |
| illatiivi | ksylofoniin | ksylofoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ksylofonilla | ksylofoneilla |
| ablatiivi | ksylofonilta | ksylofoneilta |
| allatiivi | ksylofonille | ksylofoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ksylofonina | ksylofoneina |
| translatiivi | ksylofoniksi | ksylofoneiksi |
| abessiivi | ksylofonitta | ksylofoneitta |
| instruktiivi | – | ksylofonein |
| komitatiivi | – | ksylofoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ksylofoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- kreikan xylon ’puu’ + phone ’ääni’
Käännökset
muokkaa1. eri pituisista puukapuloista rakentuva, yleensä kromaattisesti viritetty lyömäsoitin, jota soitetaan muovi-, kumi- tai puupäisillä lyömäkapuloilla.
Aiheesta muualla
muokkaa- ksylofoni Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5