kuherteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuherteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuherrella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuherteleminen | kuhertelemiset |
genetiivi | kuhertelemisen | kuhertelemisten kuhertelemisien |
partitiivi | kuhertelemista | kuhertelemisia |
akkusatiivi | kuherteleminen; kuhertelemisen |
kuhertelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuhertelemisessa | kuhertelemisissa |
elatiivi | kuhertelemisesta | kuhertelemisista |
illatiivi | kuhertelemiseen | kuhertelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuhertelemisella | kuhertelemisilla |
ablatiivi | kuhertelemiselta | kuhertelemisilta |
allatiivi | kuhertelemiselle | kuhertelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuhertelemisena (kuhertelemisna) |
kuhertelemisina |
translatiivi | kuhertelemiseksi | kuhertelemisiksi |
abessiivi | kuhertelemisetta | kuhertelemisitta |
instruktiivi | – | kuhertelemisin |
komitatiivi | – | kuhertelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuhertelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuhertelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kuherrella + johdin -minen