kuhertelu

Suomi

Substantiivi

kuhertelu (2)

kuherteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkuherˌt̪elu/
tavutus: ku‧her‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuhertelu	kuhertelut
genetiivi	kuhertelun	kuhertelujen kuherteluiden kuherteluitten
partitiivi	kuhertelua	kuherteluita kuherteluja
akkusatiivi	kuhertelu; kuhertelun	kuhertelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuhertelussa	kuherteluissa
elatiivi	kuhertelusta	kuherteluista
illatiivi	kuherteluun	kuherteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuhertelulla	kuherteluilla
ablatiivi	kuhertelulta	kuherteluilta
allatiivi	kuhertelulle	kuherteluille
muut sijamuodot
essiivi	kuherteluna	kuherteluina
translatiivi	kuherteluksi	kuherteluiksi
abessiivi	kuhertelutta	kuherteluitta
instruktiivi	–	kuherteluin
komitatiivi	–	kuherteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuhertelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kuherrella ((vahva) vokaalivartalo kuhertel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kuherteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kuhertelu Kielitoimiston sanakirjassa