kuiskaaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuiskaaja (10)
- henkilö, jonka tehtävänä on kuiskata vuorosanoja teatterissa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkui̯skɑːjɑ/
- tavutus: kuis‧kaa‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuiskaaja | kuiskaajat |
| genetiivi | kuiskaajan | kuiskaajien (kuiskaajain) |
| partitiivi | kuiskaajaa | kuiskaajia |
| akkusatiivi | kuiskaaja; kuiskaajan |
kuiskaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuiskaajassa | kuiskaajissa |
| elatiivi | kuiskaajasta | kuiskaajista |
| illatiivi | kuiskaajaan | kuiskaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuiskaajalla | kuiskaajilla |
| ablatiivi | kuiskaajalta | kuiskaajilta |
| allatiivi | kuiskaajalle | kuiskaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuiskaajana | kuiskaajina |
| translatiivi | kuiskaajaksi | kuiskaajiksi |
| abessiivi | kuiskaajatta | kuiskaajitta |
| instruktiivi | – | kuiskaajin |
| komitatiivi | – | kuiskaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuiskaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |