kuiskutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuiskutteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuiskutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuiskutteleminen | kuiskuttelemiset |
genetiivi | kuiskuttelemisen | kuiskuttelemisten kuiskuttelemisien |
partitiivi | kuiskuttelemista | kuiskuttelemisia |
akkusatiivi | kuiskutteleminen; kuiskuttelemisen |
kuiskuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuiskuttelemisessa | kuiskuttelemisissa |
elatiivi | kuiskuttelemisesta | kuiskuttelemisista |
illatiivi | kuiskuttelemiseen | kuiskuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuiskuttelemisella | kuiskuttelemisilla |
ablatiivi | kuiskuttelemiselta | kuiskuttelemisilta |
allatiivi | kuiskuttelemiselle | kuiskuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuiskuttelemisena (kuiskuttelemisna) |
kuiskuttelemisina |
translatiivi | kuiskuttelemiseksi | kuiskuttelemisiksi |
abessiivi | kuiskuttelemisetta | kuiskuttelemisitta |
instruktiivi | – | kuiskuttelemisin |
komitatiivi | – | kuiskuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuiskuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuiskuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kuiskutella + johdin -minen