Substantiivi

muokkaa

kuiskuttelu (2)

  1. kuiskutteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkui̯skut̪ˌt̪elu/
  • tavutus: kuis‧kut‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuiskuttelu kuiskuttelut
genetiivi kuiskuttelun kuiskuttelujen
kuiskutteluiden
kuiskutteluitten
partitiivi kuiskuttelua kuiskutteluita
kuiskutteluja
akkusatiivi kuiskuttelu;
kuiskuttelun
kuiskuttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuiskuttelussa kuiskutteluissa
elatiivi kuiskuttelusta kuiskutteluista
illatiivi kuiskutteluun kuiskutteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuiskuttelulla kuiskutteluilla
ablatiivi kuiskuttelulta kuiskutteluilta
allatiivi kuiskuttelulle kuiskutteluille
muut sijamuodot
essiivi kuiskutteluna kuiskutteluina
translatiivi kuiskutteluksi kuiskutteluiksi
abessiivi kuiskuttelutta kuiskutteluitta
instruktiivi kuiskutteluin
komitatiivi kuiskutteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuiskuttelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kuiskutella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa