Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kukkeus (40)[1]

  1. se, että on kukkea
    Kumpulassa on keskikesän kukkeus.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkukːeus/ tai /ˈkukːeu̯s/
  • tavutus: kuk‧ke‧us / kuk‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kukkeus kukkeudet
genetiivi kukkeuden kukkeuksien
partitiivi kukkeutta kukkeuksia
akkusatiivi kukkeus;
kukkeuden
kukkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kukkeudessa kukkeuksissa
elatiivi kukkeudesta kukkeuksista
illatiivi kukkeuteen kukkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukkeudella kukkeuksilla
ablatiivi kukkeudelta kukkeuksilta
allatiivi kukkeudelle kukkeuksille
muut sijamuodot
essiivi kukkeutena kukkeuksina
translatiivi kukkeudeksi kukkeuksiksi
abessiivi kukkeudetta kukkeuksitta
instruktiivi kukkeuksin
komitatiivi kukkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kukkeude-
vahva vartalo kukkeute-
konsonantti-
vartalo
kukkeut-

Etymologia muokkaa

sanan kukkea vartalosta kukke- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kukkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40