Substantiivi

muokkaa

kukkoilu (2)

  1. kukkoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkukːoi̯lu/
  • tavutus: kuk‧koi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kukkoilu kukkoilut
genetiivi kukkoilun kukkoilujen
kukkoiluiden
kukkoiluitten
partitiivi kukkoilua kukkoiluita
kukkoiluja
akkusatiivi kukkoilu;
kukkoilun
kukkoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi kukkoilussa kukkoiluissa
elatiivi kukkoilusta kukkoiluista
illatiivi kukkoiluun kukkoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukkoilulla kukkoiluilla
ablatiivi kukkoilulta kukkoiluilta
allatiivi kukkoilulle kukkoiluille
muut sijamuodot
essiivi kukkoiluna kukkoiluina
translatiivi kukkoiluksi kukkoiluiksi
abessiivi kukkoilutta kukkoiluitta
instruktiivi kukkoiluin
komitatiivi kukkoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kukkoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kukkoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa