kukkuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakukkuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kukkua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kukkuva | kukkuvat |
| genetiivi | kukkuvan | kukkuvien (kukkuvain) |
| partitiivi | kukkuvaa | kukkuvia |
| akkusatiivi | kukkuva; kukkuvan | kukkuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kukkuvassa | kukkuvissa |
| elatiivi | kukkuvasta | kukkuvista |
| illatiivi | kukkuvaan | kukkuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kukkuvalla | kukkuvilla |
| ablatiivi | kukkuvalta | kukkuvilta |
| allatiivi | kukkuvalle | kukkuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kukkuvana | kukkuvina |
| translatiivi | kukkuvaksi | kukkuviksi |
| abessiivi | kukkuvatta | kukkuvitta |
| instruktiivi | – | kukkuvin |
| komitatiivi | – | kukkuvine |