kuksa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- tyypillisesti puusta koverrettu juoma-astia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuksɑ/
- tavutus: kuk‧sa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuksa | kuksat |
| genetiivi | kuksan | kuksien (kuksain) |
| partitiivi | kuksaa | kuksia |
| akkusatiivi | kuksa; kuksan |
kuksat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuksassa | kuksissa |
| elatiivi | kuksasta | kuksista |
| illatiivi | kuksaan | kuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuksalla | kuksilla |
| ablatiivi | kuksalta | kuksilta |
| allatiivi | kuksalle | kuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuksana | kuksina |
| translatiivi | kuksaksi | kuksiksi |
| abessiivi | kuksatta | kuksitta |
| instruktiivi | – | kuksin |
| komitatiivi | – | kuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuksa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuksa Kielitoimiston sanakirjassa
Ranska muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuksa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10