kukuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kukkua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kukuttava kukuttavat
genetiivi kukuttavan kukuttavien
(kukuttavain)
partitiivi kukuttavaa kukuttavia
akkusatiivi kukuttava; kukuttavan kukuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kukuttavassa kukuttavissa
elatiivi kukuttavasta kukuttavista
illatiivi kukuttavaan kukuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukuttavalla kukuttavilla
ablatiivi kukuttavalta kukuttavilta
allatiivi kukuttavalle kukuttaville
muut sijamuodot
essiivi kukuttavana kukuttavina
translatiivi kukuttavaksi kukuttaviksi
abessiivi kukuttavatta kukuttavitta
instruktiivi kukuttavin
komitatiivi kukuttavine

kukuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kukuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kukuttava kukuttavat
genetiivi kukuttavan kukuttavien
(kukuttavain)
partitiivi kukuttavaa kukuttavia
akkusatiivi kukuttava; kukuttavan kukuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kukuttavassa kukuttavissa
elatiivi kukuttavasta kukuttavista
illatiivi kukuttavaan kukuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukuttavalla kukuttavilla
ablatiivi kukuttavalta kukuttavilta
allatiivi kukuttavalle kukuttaville
muut sijamuodot
essiivi kukuttavana kukuttavina
translatiivi kukuttavaksi kukuttaviksi
abessiivi kukuttavatta kukuttavitta
instruktiivi kukuttavin
komitatiivi kukuttavine